Heidi nyökkää.
Torstai-iltana 9.9. ryhmänä suuntasimme kuvankauniin Lake Muurlan rannalle toteuttamaan seuraavaa suurta tehtäväämme, aiheena Syksyn Merkki, valmisteltuamme sessiota noin vuorokauden verran sekä konkreettisesti että mielissämme. Eilen aamulla herätessäni tuskin olisin kuvitellut viettäväni iltaani keräillen kuivuneita vaahteranlehtiä ja niittailevani niitä vanhoista verhoista tehtyyn hamekankaaseen, mutta olen iloinen, että näin tein, oh, mitä suurta iloa on luoda yhdessä!
Jyrki toimi Herra Valokuvaajana ja pääideoijana, Laura syksyisenä mallina, Ville studiomiehenä [olihan koko laitteistomme Sir Ville of Abdulin omaisuutta], Heidi ja Renja action-kuvaajina, ja ensimmäinen myös Lauran henkilökohtaisena assistenttina [toimenkuva vaatteen riepaleen kiristys, savukkeiden sytytys, hiuslakan ja -harjan, sekä sen kuuman kupin toimitus verrattain viileähköllä kivellä makaavalle mallille].
Minulla on selkä yhä kylmän turruttama, ja vähän ehkä varpaaatkin, häkeltyneenä muistan Villen hävyttömiä vitsejä soitinmenoista, eivät kaksi eri lintulajia pariudu keskenään. Utelen Heidiltä mitä tämä miettii kuvaussessiostamme. “No mä on niin huono kaikissa tälläsissa.” - OK, fine, minä jatkan tästä. Metalli soi huoneessa ja kuuma mehu harvoin on maistunut näin hyvälle sitten lapsuuden. V-sana kaikuu huoneessa kilpaa Brother Firetriben kanssa Heidin järjestellessä action-valokuvia. Voi paska, mitä mä nyt tässä... Ei nää voi näin...
Sanon : mitä onnistunein ilta, vaihtoehtoviihdettä kaikille, ja pääsinpäs, perkele, tänäänkin nakuilemaan.
Palataan asiaan keskiviikkona Jyrkin kuvien julkaisussa. Minä odotan teitäkin suuremmalla innolla.
Teksti: Laura
Kuvat: Heidi & Renja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti